Vainajan tuhkaus Suomessa
Tuhkaus on hautaustapa, jossa vainaja poltetaan ja tuhkat haudataan tai sijoitetaan lain sallimalla tavalla. Suomessa tuhkaus tapahtuu aina krematoriossa, ja prosessia ohjaa hautauslaki. Tuhkauksessa vainaja asetetaan puuarkkuun, joka soveltuu poltettavaksi.
Tuhkauksen jälkeen vainajan tuhka sijoitetaan uurnaan, joka voidaan hankkia hautaustoimistosta, valmistaa itse tai käyttää krematorion tarjoamaa uurnaa. Tuhkan lopullisesta sijoituspaikasta päättävät omaiset, kuitenkin lain asettamien ehtojen mukaisesti.
Tuhkan hautaaminen ja sijoittaminen
Yleisin tapa on haudata uurna hautausmaalle. Vaihtoehtoisesti tuhka voidaan sijoittaa hautausmaan muistolehtoon tai sirotella luontoon, mikäli alueen omistaja antaa siihen luvan. Suomessa vainajan tuhkaa ei saa säilyttää kotona, vaan se on haudattava tai sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan.
Lain mukaan tuhkan sijoittaminen tulee tehdä vuoden kuluessa tuhkaamisesta.
Tuhkahautauksen kulku
Tuhkahautaus voidaan järjestää kahdella eri tavalla: perinteisenä tuhkauksena, jossa ennen tuhkausta suoritetaan siunaus- tai jäähyväistilaisuus jonka jälkeen suoritetaan tuhkaus krematoriossa tai suorana tuhkauksena.
Perinteinen tuhkaus
Perinteisessä tuhkaamisessa vainaja on arkussa siunaus- tai jäähyväistilaisuuden ajan. Tilaisuuden jälkeen arkku kuljetetaan krematorioon, jossa tuhkaus tapahtuu. Uurnan hautaanlasku toimitetaan myöhemmin, usein muutaman viikon kuluttua, ja sen yhteydessä voidaan järjestää erillinen tilaisuus tai rukoushetki.
Suoratuhkaus
Suorassa tuhkauksessa vainaja tuhkataan ensin, ja vasta sen jälkeen järjestetään uurnanlasku, siunaus tai muistotilaisuus. Tämä hautaustapa on yleistynyt erityisesti uskonnottomissa hautajaisissa, mutta sitä käytetään myös muissa yhteyksissä omaisten toiveiden mukaan.
Tuhkaus vai arkkuhautaus
Hautauksen yhteydessä on valittava hautaustapa. Suomen hautauslaki tunnistaa kaksi vaihtoehtoa: arkkuhautaus ja tuhkaus. Mikäli vainaja on eläessään ilmaissut toiveensa, sitä pyritään noudattamaan. Muussa tapauksessa päätös jää omaisille.
Valintaan vaikuttavat usein perinteet, vakaumus, ympäristönäkökohdat ja käytännön syyt. Tuhkaus koetaan usein ekologiseksi vaihtoehdoksi, ja se mahdollistaa hautaamisen myös silloin, kun arkkuhaudalle ei ole tilaa.
Tuhkauksen kustannukset
Hautauksen kokonaiskustannukset muodostuvat hautaustoimiston palveluista sekä seurakunnan tai hautausmaan maksuista. Hautaustoimiston osuus riippuu valituista palveluista ja tuotteista, kuten arkusta ja uurnasta.
Seurakunnan perimät maksut voivat sisältää hautapaikan lunastuksen, hautausmaksun ja haudan hoidon. Tuhkauksessa lisänä on tuhkausmaksu, mutta kokonaisuudessaan tuhkahautaus on usein edullisempi kuin arkkuhautaus pienemmän hautapaikan ansiosta.
Hautauslaki ja tuhkaus
Suomessa hautauslaki ohjaa tuhkausta ja vainajan kohtelua. Vainaja on haudattava tai tuhkattava ilman aiheetonta viivytystä. Tuhkaus voidaan suorittaa ainoastaan viranomaisen hyväksymässä krematoriossa, jonka toimintaa valvotaan tarkasti.
Krematorion ylläpitäjä pitää kirjaa tuhkatusta vainajasta ja siitä, mihin tuhka ilmoitetaan sijoitettavaksi. Omaiset vastaavat tuhkan lopullisesta hautaamisesta tai sirottelusta.
Tuhkauksen yleistyminen
Tuhkaus on nykyään hyvin yleinen hautaustapa Suomessa. Suurissa kaupungeissa valtaosa vainajista tuhkataan, ja erityisesti Uudellamaalla tuhkaus on selvästi yleisin vaihtoehto. Yleistymiseen vaikuttavat ekologiset näkökulmat, hautausmaiden rajallinen tila sekä käytännöllisyys.
Monille omaisille tuhkaus edustaa arvokasta ja rauhallista tapaa saattaa vainaja lepoon, kunnioittaen sekä muistoa että nykypäivän tarpeita.
Artikkelin on laatinut Mirella Ressler, Mirellan Hautauspalvelu Oy